Järjetöntä

On tämä ihmisen mieli. 

Moniko tunnustaa käyttävänsä usein sanontaa "en ikinä enää", "en koskaan enää" , "se oli sitte varmasti viimenen kerta" jne... Okei, suurin osa varmaan ainakin krapulassa tarkoittaen juhlimista.. ;)

Mä oon käyttäny niitä sanontoja lähes elämää suuremmissa asioissa. Siitä huolimatta että kaikki on sanonu että on paras olla vannomatta. 

"Mä en koskaan aio mennä naimisiin".. tuumasin vielä pari vuotta sitten.

Empä :D Terveisin Rouva.

"Mä en koskaan enää ikinä maailmassa halua lisää lapsia".. Tuumasin vielä reilu vuosi sitten.

Empä :D Terveisin kovaa, järjetöntä, hullua vauvakuumetta poteva rouvasihminen.

***************

Aika pitkään kuitenkin jo oon ajatellut, että ehkä se yhteinen pikkuinen tuon aviomiehen kanssa olisi kiva. 

Kuumetta en kuitenkaan uskonut tulevan, koska ajatus raskaana olemisesta ei ollut todellakaan yhtään niin innostava kuin ajatus pikkuisesta aarteesta joka sen jälkeen syliin tupsahtaisi.

Nyt kuitenkin kuume on järjetön. Hullua. Miten kahden lapsen äiti voi olla kateellinen ventovieraalle naiselle joka on vaunulenkillä pienen vauvan kanssa? Miten voin olla kateellinen kaikille, jotka viettävät kotiäitielämää pienen ihmisen kanssa? Miten karehdin raskaana olevia, joiden maha on niin söpösti pyöreä?

Miten, vaikka tiedän ja muistan todellakin, ettei se raskaus, synnyttäminen tai vauvaelämä todellakaan oo herkkua 24/7?!

Ja ennen kaikkea mulla on järjetön tyttövauvakuume. Yritän tosin päästä tosta tyttö -etuliitteestä eroon, sillä jotenkin vain tiedän etten mä saa koskaan tyttölasta, vaikka vielä kymmenen tenavaa mulle suotais. Jotenkin vain tuntuu, että tää keho on tehty poikalapsia synnyttämään ja nää hermot poikalapsia kasvattamaan.

Niin ja siinä se taas tuli; mä en koskaan saa tyttölasta!

Kumpa voisin tuohonkin todeta joskus vielä että EMPÄ :D

kuva täältä