Ei leikitä tulella

"Näillä viikoilla ei oteta riskiä", sanoi lääkäri eilen kun kävin tarkastuttamassa tilanteen perjantaista alkaneiden supistusten vuoksi. Suurin osa niistä kivuttomia, mutta niitäkin tuli tosi paljon ja päälle vielä osaksi kipeitäkin. Alhaalla ei mitään hälyttävää ollut tapahtunut, mutta riskiä ei näillä viikoilla anneta ottaa.

Vaikka miten kupoliin saikulle jääminen ottaakin, ymmärrän et tää on ainoa oikee ratkasu. Töihin paluuta saan kokeilla, jos supistukset lakkaa. Tänään eka saikkupäivä, kallo 10.29 ja takana muutamia kivuttomia supistuksia. Kipeät ei oo tervetulleita, haluan vielä töihin!

Että tämmöstä tänne. Voi kun oma työ olisikin kevyttä, voisi huoletta näidenkin supistusten kanssa olla töissä. Vaan koska tuo hoitotyö olisi ollut kevyttä? Noh nyt vain peukut pystyyn että tää tästä hellittää ja lupa töihin vielä tulis :) Tosin, työsopimus on 16.2 asti ja sen jälkeen pomo tuskin jatkoa enää antaisi, kun nytkin tuumas ettei musta varmaan töihin enää oo. Saattaa olla oikeessa, mut tympäseehän se. 

Onneks niitä töitä ehtii vielä tehä sit lopun elämäänsä, tärkeintä on saattaa pikkuinen nyt kuitenkin turvallisesti maailmaan, ainakin 15 viikkoa sais kevyesti pysytellä tuola mahan sisäpuolella, mielummin ihan loppuunkin asti. Viikkoja kun ei oo kasassa kuin se 20+5 tänään. 

Lääkäri vilkaisi eilen ultrallakin vauvaa, ja siellä kaikki onneksi kunnossa. Ja jatkuvaa monotusta tuntuu, joten ei täs liikoja viitsi alkaa murehtimaan :P Sivuprofiilin ultrassa nähtyäni, poikaolo vain vahvistui. Oon niin varma, että poika se sielä köllöttelee. Tuntui, että katselin oman poikani liikehdintää sieltä kuvaruudulta :) ♥

Nyt täytyy tässä vain sit opetella olemaan. Ihan vain rennosti. Ei oo mun vahvin laji, mut jo alottaisin opettelun netti-tv:llä? :D pyykit, tiskit, sotkut huutaa mun nimee, mut isken kai peltorit korviin etten kuule niitä ;)