Pakkotoisto

Mikä on leikki-ikäisen äidin arjessa kaikkein haastavinta?

Monesti ajattelen että heidän jatkuvat keskinäiset riidat ja uhmakohtaukset.

Toisinaan ajattelen, että heidän pikkuhiljaa tapahtuva itsenäistyminen ja äidistä irtaantuminen.

Välillä oon ihan varma, että haastavinta on antaa molemmille yhtä paljon kadenkeskistä aikaa.

Kohtalaisen haastavaa on myös pystyä olemaan oikeasti läsnä, pelkän "paikalla olon"sijaan.

Kuva: http://www.myfacewhen.net/

Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin kaikkein raskainta on ehdottomasti toisto.

Kun toistat tunnista toiseen, päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen ja jopa vuodesta toiseen samoja asioita. Niitä, joita itse pitää ihan itsestään selvänä. Se on raskasta.

"Nyt on aamu, hammaspesulle!"

Tämän toistin tänään toiselle lapselle 5 kertaa, ennen kuin jalat löysi sinne vessaan. Sain myös tänäkin aamuna perustella hammaspesun tarkoituksen ja hyödyn.

"Mene sinne vessaan pesemään ne hampaat, ei sen harjan kans tulla sohvalle pomppimaan"

Tämän toisin kolmesti, tehosi kun vein kädestä pitäen vessaan ja jäin oven suuhun vahtimaan että hammaspesu tapahtuu vessassa.

"Laita astiat tiskikoneeseen"

(lapsi lähtee pöydästä leikkihuoneeseen)

"Kuulitko, tule laittaan ne astiat tiskikoneeseen"

(ei inahdustakaan)

"Hei ihan oikeesti, mikäs jäi? 

(lapsi tulee ja tokasee "ainiin, unohdin", hoitaa homman ja palaa leikkimään)

"Hei, mä sanoin että tiskikoneeseen. Huomaatko, tiskikone on tuossa auki, niin voit samalla vaivalla laittaa astiat sinne tiskikoneeseen kuin sen viereen pöydälle"

(lapsi laittaa)

Tässä on vain pieni ripaus niistä toistoista, mitä jo aamutoimiin meillä mahtuu. Puhumattakaan muusta päivästä. Saati niistä iltatoimista. 

Välillä samojen, ysinkertaisten asioiden toisto ottaa aivan vietävästi kupoliin, kun samaa asiaa oot yrittänyt parhaimmillaan kolme vuotta saada menemään lapsen ymmärrykseen ja tarttumaan rutiiniksi.

(niin kuin esim. naamapesu. toisia ei leusta roikkuvat riisit ja maitoviikset häiritse, eikä nenänpäässä nököttävä ketsuppiläjä)

Toiston rasittavuudesta huolimatta sitä on vain jatkettava. Pakolla. Sillä enhän voi yhtäkkiä joustaa niistä periaatteista, jotka kuuluvat terveellisiin elämäntapoihin, tai hyviin käytöstapoihin. 

Mutta arvatkaas, miten hermoja kiristävää pakkotoisto on silloin kun itse yrität lopettaa tupakanpolttoa?

Jep, entistä haastavampaa. Mutta teen parhaani. Vain yksi tupakki poltettu, ja sekin aamulla.

Kävin kaupassakin, enkä painanut nappulaa. Hyvä minä!

Ainiin. Menee se pakkotoistokin joskus perille.

Meillä nimittäin kumpikin pesee kätensä kehottamatta wc-reissun jälkeen.

Ei siis luovuteta :)

Kuva: https://lh4.googleusercontent.com/