Ei tämänkään ihmisyksilön kohdalla.
Nyt on personal trainerin liikuntakalenterista menossa 7.viikko. Ja voitteko kuvitella? Oon noudattanut sitä lähes tulkoon just enkä melkein :D Empä ois ite uskonu. Välillä oon toki joutunut vaihtaan reenipäiviä keskenään, tai tekemään jonkin reenin sijaan toisen, mutta jokatapauksessa.
Yksi asia mut kuitenkin yllätti eniten. Ei se että löydän liikkumisen riemun. Ei se että tykkään kahvakuulailla (ja saisin jopa ostaa jo isommat kuulat, huh!). Eikä tietenkään sekään, että nautin salilla olemisesta.
Vaan se, että mä tykkään juosta! Mä oon aina vihannut juoksemista. Ja hölkkäämistä. En voinut sietää. Mutta nytpä nautin, ja käyn kalenterin määrämän lenkin lisäksi omaehtoisillakin lenkeillä. Anböliivibul..
3,5 km juoksee jo helposti, reiluun pariinkymmeneen minuuttiin. Täytyis siis pidentää lenkkiä. Seuraava mukava reitti kodin lähellä on 7,2km. Täytyy joku päivä koittaa jaksaisko sen. Mut uskon et kyl sitä ainakin kilsan-kaks enempi jaksaa, mitä tähän asti on mennyt. Tuo 3,5km kun tuntuu loppuvan seinään.
Ihan käsittämätöntä, kun miettii et nyt puhutaan musta :D
Joten vinkkinä muillekin, kokeilkaa joskus jotain mitä ennen piditte vastenmielisenä. Saatatte jopa yllättyä. Niin kävi ainakin mulle, 120 prosenttisesti.
 |
| Ollappa vain yhtä kauniit maisemat ja ilma juostessa :D |
Ja nyt kun mä tuosta juoksemisesta niin kauheesti oon innostunu, niin ajattelin jos keväällä suuntais Tampereelle ja koittas juosta Likkojen Lenkin. Matka ois reilu 10kilsaa. Kai mä nyt muutamas kuukaudes siihen pääsen, kun nyt jo 7viikossa matka on pidentynyt 200metristä 3,5kilsaan :D
Mihinkään maratonille en halua kuitenkaan alkaa reenaamaan. Siinä tulis jo tylsyys vastaan, sen tiedän. Eikä mulla realistisesti semmoseen aikakaan riittäis. Mut jos tuon Likkojen lenkin suorittais, niin jäis siitä kiva muisto itellekin. Varsinkin kun sielä juostaan hyvän asian puolesta. Lisää Likkojen Lenkistä voit lukea täältä.
Mut katotaan nyt, toivottavasti ei tuu mitään 30 asteen pakkasia talvella (mut ees vähän lunta ja pikkupakkasta kiitos tän iän ikuusen kuran keskelle), niin pystyy talvellakin koikkelehtimaan kauriin lailla pitkin teitä :D
Mut jos jotain ikävää, niin pakko kertoo et tupakkikilot on lujas. Sain jo ne lähes pois, kunnes kilo tuli taas takas. Luojan kiitos nyt on ne miljoonat lasten herkkukekkerit ohi tältä vuodelta :D
Mulla kävi ihan samoin tuon juoksemisen kanssa, oon vihannut sitä vuosia mutta nyt viime kesällä löysin uudestaan sen ilon :) Olis kiva jos kertoisit vähän lisää tuosta sun ja pt:n yhteisestä taipaleesta tähän asti :)
VastaaPoistaOk, mä kirjottelen siitä lisää ku kerkiän :)
Poista