Mammutin juhlapukeutuminen

Aurinkoista maanantaita! :) Vaikka tuota lunta ei enää olisi kaivannutkaan, pysyi aurinko onneksi matkassa mukana. Ehkä se kevätkin sieltä vielä oikeasti joskus saapuu :) 

Lauantaina päästiin juhlistamaan ihanan ystäväni avioliittoa. Tämä ihana pariskunta avioitui Las Vegasissa jo syksyllä, mutta hääjuhlien aika oli nyt. Morsian oli älyttömän kaunis, eikä sulhonkaan ulkomuodossa moitteen sijaa ollut ;) Hääpuvun lisäksi sain ihastella myös kimaltavan kaunista "jatkomekkoa", oivoi miten upeaa! ♥ 

Pitkästä aikaa sain siis syyn tälläytyä parhaimpiini. Mutta melkoinen paniikki alkoi iskeä juhlien lähestyessä, mitä ihmettä puen päälleni? Yritin epätoivoisesti ahtautua vanhoihin mekkoihini, surkealla lopputuloksella kuten arvata saattaa :D Katselin äitiysmallistojen juhlamekkovalikoimia enkä kyllä oikein innostunut.. Ne oli vain just niin mammamekkoja kuin olla ja voi. Ja kalliita! Hirmuisesti ei tehnyt mieli ostaa jättikokoa olevaa mekkoa, joka päättyisi lopulta kaappiin pölyyntymään, ei varsinkaan lähemmäs 100e hintaan. 

Mitäpä köyhä mammutti sitten teki? Sovitteli lähipiirin mekot, vain todetakseni ettei helpotusta pukeutumisongelmaan löydy sieltäkään. Lopulta ajattelin käyttää viimeisen oljenkorren ja kipitin kiltisti paikalliseen Halpa-Halliin uskomatta löytäväni sieltä kuitenkaan mitään..

Vaan kuinkas kävi? Pienellä rahalla löytyi ihan kaunis musta pitsinen mekko. Ei äitiysmallia, mutta joustavan kankaansa ansiosta koon 38 mekko mahtui kuin mahtuikin tämän mammutin runkoa peittämään säädyllisesti (moni muu mekko, joka vielä venyi vatsan päälle, peitti hädin tuskin vesirajan). 

Tämänkään mekon ei ole tarkoitus jäädä pysyvään käyttöön, sillä pyhä tarkoitus on palautua omaan kokoon vielä raskauden jälkeen :D Mutta tiedän jo kenelle mekon lahjoitan eteenpäin.

Käytin lauantaina monen kuukauden edestä aikaa itseni laittamiseen, mitä ei välttämättä uskoisi, mutta empä oo aikoihin ajatuksella meikkiä naamaani sutinut saati jaksanut panostaa hiustenlaittoon satunnaista suoristamista enempää. Nyt kiharsin ja tupeerasin ja ihan tyytyväinen olin lopputulokseen. Ja koska tiesin, etten hirveästi jaksa kuitenkaan hillua tanssilattialla, uskalsin sujauttaa jalkaan jopa korkkarit. Olo oli hetken aikaa melkein jopa nätti, ja tunsin olevani taas vähän enemmän se oikea Minä :)

Miten saisi aikaiseksi näin arkenakin vähän ees laittautua? Jos sitten ei olisi aina niin väsyneen ja nuutuneen näköinen nainen vastassa kun peiliin kurkistaa?

Hiukan issias otti itseensä näin jälkeenpäin korkkareiden käytöstä ja juhlien jälkeen autossa tuntui kieltämättä vapauttavalta kun vaihtoi korottomiin kenkiin.. mutta saimpas hetken olla taas leidi ;) Sanoinkin miehelle kun kotiin tultiin, että on ihan surku pestä meikit pois ja vaihtaa kotikuteisiin, kun kerrankin oli jaksanut nähdä vaivaa :D Mut ehkä sitä vielä tulee paljon syitä tällätä itseään tän vuoden puolella.. Viimeistään ristiäisissä ja kaasoillessa.. Silloin tuo mahakin on jo toivottavasti vähän pienempi ;) Ja jospa näistä kerätyistä (jo yli 11kg) kiloistakin olisi edes osa jo jäänyt matkalle.. Toivossa on hyvä elää :D

Kiitos vielä kerran ihanista juhlista hääparille, oli ihanaa päästä osalliseksi teidän päiväänne ♥

****

ps. huomenna äitiyspolille lääkärintarkastukseen supistusten johdosta.. peukut pystyyn että kaikki on niin kuin pitääkin!