"Tiedättekö te, kumpi sieltä tulee?"

Tuon kysymyksen oon kuullut monet kerrat viimeisten kuukausien aikana. Vauvan sukupuolen selvittäminen tuntuu olevan melko yleistä nykyään, mutta vielä on niitäkin jotka haluavat säilyttää asian yllärinä loppuun asti. Kummassakaan ei oo mun mielestä mitään väärää, kukin tavallaan :) 

Jaroa odottaessa mulla oli vahva poikaolo, mutta halusin varmuutta vielä rakenneultrassa. Sielä ei juuri paikkoja näkynyt, mutta kätilö sanoi että ehkä voisi veikata poikaa, mutta mitään varmaa ei voi sanoa. Siinä vaiheessa kuitenkin olin itse ihan varma, että poika masussa köllii. Ja niinhän se oli, ja nyt tuo jäpikkä on jo kohta 8v futarinalku :) 

Kun aloin odottamaan Reneä, tai itseasiassa jo ennen raskautumista, kaikki höpöttivät kuinka ihan varmasti tulee tyttö seuraavaksi. Ja puheet vain yltyi raskauden edetessä. Silloin luotin vakaasti muiden sanaan, aina rakenneultraan asti. Ei tarvinnut edes kysyä, kun ruudulle lävähti pojan sukukalleudet vailla epäilyksen häivää! Silloin koin pienoisen pettymyksen, olinhan jo viikkotolkulla mielessäni hankkinut kaikkea ihanaa ja tyttömäistä. Enkö pääsekään mekkokaupoille, kaikkihan lupasivat mulle? Joo, tyhmää oli uskoa muiden puheisiin, mutta kai sitä halusi uskoa vaikka tottahan tiesin alitajunnassa että voi se olla poikakin.
No eipä tuo pettymys kauaa kestänyt, ja olen enemmän kuin onnellinen että poika oli hänkin, ei tuota ihanaa kohta 6v pojanjässikkää mihinkään vaihtais ♥

Tässä raskaudessa tiesin, että haluan jälleen selvittää sukupuolen, jos vauva vain suostuu sen näyttämään. Alkuraskaudessa maha kasvoi valtavaa vauhtia ja pieni pahoinvointi (ilman oksentelua) vaivasi, mutta muuten alkuraskaus oli ihan samanlainen kuin pojistakin. Muutaman kerran kävi kuitenkin mielessä, voisiki pahoinvointi ja nopea mahan kasvu viitata tyttölapseen? Tälläkin kertaa lähes jokainen muu oli sitä mieltä, että tyttö sieltä tulee. Edellistä raskautta muistellen päätin, etten elättele toiveita mihinkään suuntaan, eikä itsellä ollut mitään oloja sukupuolen suhteen. Eräs kaunis aamu herätessäni, sitten se vain tuli. Vahva poikaolo. Eikä kukaan uskonut, koska kyllähän sieltä nyt tyttö tulee! Ajoittain mietin itsekin, olisko kuitenkin, mutta poikaolo oli ja pysyi. 

Rakenneultrassa olin näkevinäni viitteitä sukupuolesta jo ultrauksen alkuvaiheessa, kätilön tehdessä asiaankuuluvia mittauksia. Ultrauksen lopussa kätilö sitten kysyi halukkuutta selvittää sukupuoli.. Ja kappas vain, tulkitsin näkemäni ihan oikein! Mies ei meinannut ensin uskoa, mutta kätilö sai hänetkin vakuuttuneeksi. 

Ja nyt te sielä varmaan mietitte, että mitä me sitten nähtiin? ;) 

....

....

....

....

....

....

....

....

.

 Kyllä vain, poikahan sielä! Ihan niinkuin oma aavistus oli kertonut! Kyllä se äidinvaisto vain toimii, sano muut mitä sano ;) Moni kyseenalaisti saamaansa tietoa; mua jopa vielä pari viikkoa sitten epäiltiin vedättämisestä tän asian suhteen :D Moni oli/on mm. mun mahan muodon perusteella ihan varma, että tyttö täältä tulee. Ja silläkin perusteilla, että tää raskaus on ollut paljon vaivalloisempi kuin edelliset. Mutta ei kuulkaa, ei tämä tästä tytöksi muutu, sen totes kätilökin. Jos mahdollista, tämän tyypin sukukalleudet esiintyi vieläkin varmemmin kuin Renen kohdalla :)

 Jos jotain epäilyksiä olisi edes ollut rakenneultran jälkeen, olis asia varmistunut viimeistään viime neuvolassa. Kun terkkari sielä ultrasi vauvaa, läjähti ne kuuluisat kassit taas ruudulle.. Ei mikää sievistelijä tää poikanen, hih :D

Välillä vähän hirvittää kieltämättä, mihin mä joudun tän äijälauman kanssa vielä.. Huhhuh, 10v päästä mulla on 18-, 16- ja 10 -vuotiaat pojat + mies. A-P-U-A :D melkosta testosteronin pauketta, moottorien jylinää ja urheiluhulluutta tulee varmasti olemaan. Toivottavasti en tyystin hukkaa omaa naiseuttani tän lössin keskellä ;) 

Pojan huone on laiteltu pääpiirteittäin valmiiksi. Lisat puuttuu edelleen, mahtaakohan niitä koskaan saada paikalleen :D Myös seinille ja hyllyille pitää vielä jotain täytettä keksiä, mutta tässä turkoosi-harmaa-valkoisessa värimaailmassa pysytään. Sitteri nyt ei ihan istu sisustukseen, mut sepä siirtyykiin olkkarin puolelle kunhan saadaan köllöttelijä masusta kotiin :P