Jotain positiivistakin?

Heipskukkuu! Täälä yhtenä palana edelleen..

Viime yön valvoin puoli 4 asti, päivä päivältä pahenevan närästyksen kanssa :( Mikäs sen mukavempaa, kuin istua sohvalla selkäsuorana ku kirkonpenkis, ja nieleskellä mahanesteitä. Tuo närästys on edennyt siihen pisteeseen, että en kohta enää jaksa. Ihan sama mitä syön tai en syö, mitä juon tai en juo, ja onko ruokailusta miten pitkä aika.. Kun se iskee, se iskee, eikä siihen auta mikään. Yöunta kertyi normaalin 4-5h sijaan vain 3h, ja sekin pätkissä. Olen väsynyt! Tänään en edes jaksaisi synnyttää!

Omat kasvot julkaisukelvottomat.

Lauantaina luultiin jo pääsevämme synnärille. Päivällä tuli 3tunnin ajan todella kipeitä supistuksia, joiden aikana välillä olisin kaivannut jo ilokaasuakin.. Supistukset kesti pahimmillaan 3min ja niitä tuli 2-10 min välein. Ja selkeesti tunsin, miten vauva laskeutui aina vain alemmas. Sitten ne kuitenkin yhtäkkiä loppuivat, ja kyllä koko ilta meni pienen pettymyksen vallassa kun tosissaan jo luultiin että h-hetki on koittanut. Sen jälkeen ei oo juuri ollut mitään, satunnaisia kivuttomia ja kipeitä supistuksia, mutta ei mitään lauantaiseen verrattuna. Toisaalta parempi niin, olis se ikävää päivittäin pettyä. Mielummin lähtee sit ens kerralla oikeesti käyntiin ja päästään puskeen vauva ulos :) 

Kovin alhaalla jaksaa keikkua. Vois tulla jo poiiiiissss!

Tänään rv 37+6. Alkaa olla entistä vaikeampaa keksiä tästä raskaudesta mitään positiivista sanottavaa kaikkien näiden vaivojen ja valvottujen öiden takia, mutta koitampa silti. Pakko sitä on yrittää ajatella jotain positiivistakin (sen tulevan vauvan lisäksi), että nämä viimeiset päivät/viikot vielä jaksaa.

Positiivisia asioita näinä päivinä:

• Ei raskausarpia. Ekassa raskaudessa tuli x:n muotoinen arpi napakorun reiän kohdalle. Siihen on arvet mun osalta jääneet. toivottavasti vältyn niiltä loppuun asti. 
• Painonnousu. Heh, tosi positiivista? No on se, kun keskiraskauden valtaisen painonnousutahdin jälkeen paino on joko pysynyt samana, laskenut tai noussut hyvin pieniä määriä neuvolakertojen välillä. Kiloja on tullut yhteensä se 15. Ja se on silti enemmän kuin tarpeeksi.
• Napa. Ulospäin työntynyt napa pullottamassa paidan läpi ei miellytä, mutta onneksi asia korjaantuu pienellä palalla ihoteippiä. Ehkä pinnallista, mutta en halua semmosen nappulan osoittelevan kuin syyttävä sormi muita ihmisiä. Onneksi siis pelastuskeino on löytynyt.
• Hiustenkasvu. Reilu puoli vuotta kestänyt valtaisa hiustenlähtö lakkasi jo alkuraskaudesta, ja hiukset on kasvaneet tavallista nopeampaa. Tykkään! Tosin innolla ootan kun ne taas alkaa lähteä synnytyksen jälkeen tukkoina irti, mikäli vanhat merkit paikkansa pitää ;)
• Laskettu aika. Onneksi se osuu alkukesään, ettei tarvi koko kesää hikoilla ja kerätä turvotusta. Kauhulla ajattelen heitä, joilla laskettu aika jossain elokuun puolenvälin jälkeen. En karehdi. 
• Perjantai. Sillon mulla on varattu aika vyöhyketerapiaan. Ei haittaa, jos se huhujen mukaisesti käynnistäisi synnytyksen, mutta elättelen toiveita edes hiukkasen rentoutuneemmasta olosta ja mahdollisesti paremmin nukutusta yöstä. Perjantaina alkaa myös miehen kesäloma. Joten voisi se vauvakin tosiaan vaikka syntyä viikonlopun aikana ;)

Siinäpä ne :D Ei tuo lista nyt pitkän pitkä ole, mutta saimpas kiskaistua jotakin positiivista jopa raskauteen liittyen, hyvä minä! ;)